Mehiläinen moikkaa "hymyillen" face to face

 

 Kaikki  tietävät, että mehiläiset valmistavat hunajaa. Mutta- tiesitkö, että mehiläisiä on yli 20 000 lajia ja vain seitsemän niistä on hunajamehiläisiä...?
Hunajamehiläisen täytyy ensin etsiä sopivat kukat ja kerätä niistä mesi – jo sinänsä valtava työ. Sitten mehiläinen muuttaa (”kypsyttää”) miedon ja helposti pilaantuvan meden hyvin säilyväksi, väkevöidyksi ja energiapitoiseksi ruuaksi.

Hunajamehiläisillä on kaksi mahalaukkua: hunajamaha, jota käytetään meden säilyttämiseen, sekä varsinainen mahalaukku.
Täysi hunajamaha sisältää noin 70 milligrammaa mettä ja painaa lähes yhtä paljon kuin mehiläinen itse. 

Mehiläiset saattavat joutua käymään jopa 1 500 kukassa täyttääkseen hunajamahansa. Matkalla takaisin pesälle ne lisäävät meteen entsyymejä, jotka käynnistävät sen jalostumisen hunajaksi.


Hunaja on kahden sokerin, rypälesokerin ja hedelmäsokerin, väkevöity vesiliuos, joka sisältää myös pieniä määriä yli kahtakymmentä muuta mutkikkaampaa sokeria. Hunaja sisältää myös joitakin happoja, vaikkakin pieniä määriä (< 0,5 %), jotka ovat tärkeitä sen säilyvyydessä mikro-organismien hyökkäyksiä vastaan.

Entsyymien lisäksi se sisältää myös pieniä määriä välttämättömiä mineraaleja. 

450 hunajagramman valmistukseen tarvitaan noin 300 mehiläistä ja niiden yhteensä käyttämä lentomatka vastaa kahta kierrosta maapallon ympäri !!!

OK, HIENOA! MUTTA - HUNAJAN

tärkein vaikutus on KERTOMATTA   

Taudinaiheuttajien tappaminen

Kautta aikojen ihmiset, joilla on ollut avoimia haavoja, ovat olleet vaarassa saada vakavia ja laaja-alaisia, jopa kuolemaan johtavia tulehduksia. Antiikin kansat käyttivät usein hunajaan perustuvia hoitomuotoja parantaakseen ja lääkitäkseen haavoja ja muita tulehduksia.

 Moderni ymmärrys hunajan hämmästyttävistä ominaisuuksista on paljastavaa. Raakahunajassa on viisi yhdistettä, jotka antavat hunajalle hämmästyttävän antibakteerisen ”iskukyvyn”. Ne ovat:

Glukoosi-oksidaasi ja valkaisuaine (vetyperoksidi)

Kun hunajamehiläiset käsittelevät hunajaansa, ne lisäävät siihen säilöntäaineeksi glukoosioksidaasi -nimistä entsyymiä. Vapaan veden läsnä ollessa tämä entsyymi tuottaa rypälesokerista hitaasti vapautuvaa vetyperoksidia (H₂O₂). Tämä kemikaali on vaihtoehto kloorivalkaisulle, jota kotitalouksissa käytetään valkaisuun ja desinfiointiin. Se desinfioi hapettamalla nopeasti bakteerien ulkorakenteet ja tappaa ne niiden solukalvoon näin syntyvillä rei’illä.
Kaikki raakahunajat sisältävät glukoosioksidaasia.

Metyyliglyoksaali

Teepuun (tai manukapuun) medestä valmistettu hunaja saattaa sisältää suuria määriä ravinnoksi kelpaavaa metyyliglyoksaalia (CH₃C(O)CHO). Vuonna 2006 Thomas Henle havaitsi, että tämä aine antaa Manukahunajalle sen ainutlaatuiset antibakteeriset ja antiviraaliset ominaisuudet. Myöhemmin Henle huomasi myös, että tämä hunajan ravinne, metyyliglyoksaali säilyi hajoamatta suussa, kurkussa ja mahalaukussa, missä se voi tappaa tauteja aiheuttavia bakteereja. Saavuttuaan ohut- ja paksusuoleen, metyyliglyoksaali hajoaa maitohapoksi (CH₃CH(OH)COOH) ja näin tämä antibakteerinen aine ei Henlen mukaan ”imeydy elimistöön eikä siten aiheuta käyttäjilleen mitään ruokavalioon liittyvää riskiä”.
Laboratoriossa ei ole toistaiseksi osoitettu yhtäkään bakteeria tai virusta vastustuskykyisiksi korkeille metyyliglyoksaalin pitoisuuksille – mukaan lukien monet ns. ”superpöpöt”, jotka ovat tulleet vastustuskykyisiksi ihmisen valmistamille antibiooteille.

Apidaecin

Hunajamehiläiset valmistavat apidaecinia, joka tappaa nopeasti monet gram-negatiiviset bakteerit.

Mehiläisdefensiini-1

Vuosikausia luultiin, että tätä defensiiniä on vain kuningatarhyytelössä. Hiljattain huomattiin, että se on myös yksi hunajan tärkeistä ainesosista. Tämä yhdiste puhkaisee bakteerisolun seinän, jolloin solun sisällön ulosvaluminen tappaa solun.

Sairaalat ja hunaja

Viime vuosina suurissa sairaaloissa on käynnistetty kliinisiä tutkimuksia, joissa käytetään kuumakäsittelemättömän hunajan lääkkeellisiä muotoja haavojen hoidossa, erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, joiden immuunijärjestelmä on vaurioitunut. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.

Yhteenveto ja johtopäätös

Hunajamehiläisillä ei ole ollut yliopistokoulutuksen antamaa etua. Silti ne suorittavat monia mutkikkaita hunajan tuotantoon tarvittavia tehtäviä (navigointi, kukkien tunnistus jne.) sekä käyttävät vaivatta monimutkaista orgaanista kemiaa.
Tällainen monimutkainen järjestelmä ei kehity onnekkaiden sattumien avulla. Hunajamehiläiset toimivat käyttämällä esiasennettuja ohjelmia, jotka toimivat vain, jos kaikki osat ovat asennettuna kohdillaan, alkaen komennosta ”toimi!”.
Esimerkiksi hunajamehiläisten sisäänrakennettu ”satelliittinavigointi” on paljon suorituskykyisempi kuin mikään ihmisten rakentama vastine – ihmisten ohjelmoimat GPS-laitteet ovat joskus vieneet pahasti harhateille!
Hunajamehiläisten antibakteeriset yhdisteet ovat usein parempia kuin ihmisten valmistamat versiot ...!