Yksinkertaisimmat mallit toimivat vanhan ajan matkapuhelimen tapaan: voi soittaa ja lähettää viestejä, mutta internetiin ei pääse. Asiantuntijat uskovat, että kellojen aika koittaa vielä Suomessakin.
Kun pekingiläinen Huang Shengke oli kolmevuotias, hän sai iPadin.
"Näin jälkikäteen ajateltuna se oli huono juttu. Mutta meillä ei ollut tarpeeksi aikaa opettaa hänelle kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, joten iPad oli kätevä opettaja.” äiti Lin Cui sanoo.
Sitä paitsi nykymaailma on digimaailma. Lasten on hyvä tottua siihen pienestä pitäen, Lin ja pojan isä ajattelivat. Pikkupoika tottui digiin, liikaakin.
”Kävi ilmi, että hän oli koukkuun jäävää sorttia. Ja tilanne vain paheni, kun hän sai oman älypuhelimen viisivuotiaana”.
Huang ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin pelata ja katsella videoita.
Vastaavia tarinoita on Kiinassa valtavasti.
Nettiriippuvuus on Kiinassa luokiteltu virallisesti sairaudeksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Arvion mukaan internet-addikteja on 23 miljoonaa.
Lin Cui ei halunnut poikansa liittyvän joukkoon.
Vanhemmat olivat neuvottomia. Poikaa ei voinut jättää kokonaan ilman älylaitetta, koska äiti ja isä olivat töiden takia paljon poissa ja halusivat pitää yhteyttä lapseensa.
Eikä täyskielto muutenkaan tuntunut hyvältä ratkaisulta, Lin Cui sanoo. Hän ajattelee yhä, että laitteet itsessään eivät ole ongelma, niiden liikakäyttö on. Lasten pitää oppia kohtuuteen.
Ratkaisun tarjosi lopulta uusi älylaite: lasten älykello.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti