Kuolema - Ystävä vai Vihollinen ?

ELEGIA  by Eino Leino and Vesku Loiri

On monenlaisia suhtautumistapoja tälle meitä kaikkia joka
päivä lähestyvälle väistämättömyydelle.
Elät miten elät, teet mitä teet, sitä ei voi laistaa.
Tuonpuoleinen on kaikille arvoitus ja onko sitä edes?

Lutherilainen uskonto painottaa olemaan ja elämään
tekemättä syntiä. Kuka siihen pystyy, ei kukaan.
Jos ja kun syntisäkki on ääriään myöten täynnä, niin onko
ihme, että kuolemanpelko on suuri, koska kuoleman jälkeen
joutuu varmasti ikuisesti kärventymään helvetin tulissa...

Mutta onhan meillä tilaisuus katua tekemiämme syntejä.
"Jos kadut tekojasi, ne anteeksi annetaan" ja taas voi lähteä
rippituolista tekemään syntejä puhtain sydämin.

Jostain syystä olen samaa mieltä, kun fatalistit siitä, että
kuolinhetkemme on ennakolta määrätty vuoden, kuukauden
ja päivän, sekä sekunnin murto-osan tarkkuudella, teimmepä
mitä tahansa.
Siitä johtuen elän täyttä elämää, "kynttilääni" molemmista
päistä polttaen ja löysin rantein.

No, onko kuolema ystävä vai vihollinen?
Hyvä kysymys, joka jokaiselle aikanaan selviää.
Ja se on todella mielenkiintoista kokea, sitten kun,,,